Analyyttistä pohdintaa – ja viimeinen postaus.

Kurssi on nyt päättynyt, ja sanon heipat tälle miniblogille. Bloggaaminen oli mukavaa, mutta samalla aikaa vievää, kun halusin sanoa jotakin järkevää ja mielenkiintoista ja… niin, sanomisen arvoista. Kurssin toteuttamistapa oli uusi ja virkistävä, ja nyt tiedän, mitä bloggaminen konkreettisesti on. Kurssin aikana luin muiden blogeja (how original) ja seurasin mitä opettajat postailivat verkkoon. Etsin myös itse aktiivisesti uutisia, jotka liittyvät sosiaaliseen mediaan, markkinointiin, mainontaan ja muuhun vastaavaan. Törmäsin faktoihin, joihin en olisi muuten todennäköisesti törmännyt. Opin uusista sovelluksista, tavoista mieltää asioita – tajusin miten paljon on sellaista, mitä en tiedä. Pohdin miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat sosiaalisen median käyttämiseen, miten eri tavoin he brändäävät itsensä bloginsa kautta. Sosiaalinen media on osa päivittäistä elämääni, ja välillä tuntuu, että puhelin on kasvanut käteen kiinni. Vietän Facebookissa ja Instagramissa liikaa aikaa, jään jumiin selaamiseen, vaikka pitäisi tehdä jotakin muuta järkevämpää. Somepaasto voisi tehdä hyvää, mutta ajatuskin aiheuttaa vieroitusoireita. Ehkäpä jonakin päivänä, nyt täytyy tsekata kuinka monta tykkäystä postaamani uudet kuvat ovat saaneet tätä kirjoittaessani...

Korsika

Amsterdamin ylpeys De Correspondent

Amsterdamissa on paljon kaikkea ihan mahtavaa, mutta yksi cooleimmista jutuista, joihin olen kaupungissa oleskeluni aikana törmännyt, on De Correspondent. Journalismin joukkorahoituksen maailmanennätyksen nelisen vuotta sitten tehneen verkkojulkaisun motto on ’Päivittäinen vastalääke päivän uutisille’. De Correspondentin resepti on antaa toimittajien itse päättää ja selittää, mikä on tärkeää. Verkkojulkaisu kontekstoi, taustoittaa ja selittää. Myös yleisö otetaan uudella tavalla huomioon – lukija mielletään asiantuntijaksi ja hän saa myötävaikuttaa juttuprosessissa. De Correspondentin toimituskunta on opiskellut laaja-alaisesti eri tieteenaloja: historiaa, sosiologiaa, psykologiaa ja kasvatustieteitä. Pulju on saavuttanut luotettavuutta julkistamalla vuosiraporttinsa, jossa selvitetään miten tilauksista saadut rahat käytetään. Jutut ovat myös tarkasti lähteytettyjä: argumentit sisältävät hyperlinkkejä, jotka vievät lukijan datan alkulähteille. 

Amsterdam

Instagramin käyttö työnhaussa

Kaikki ymmärtävät, että työhakemusta tehtäessä ja viimeistään ennen työhaastattelua mahdollisesta uudesta työnantajasta kannattaa ottaa selvää kaikki mahdollinen. Nämä tavat ovat usealle yrityksen nettisivuilla vieraileminen, mutta tiedätkö missä muualla firman asioita kannattaa tutkailla? Instagram on yksi Suomen suosituimmista sosiaalisen median kanavista, ja Instagramia käyttää leijonaosa eri yrityksistä. Sinne postataan erityisesti niin sanottua kulissien takaista materiaalia – kuvia ja tietoa, jota ei välttämättä löydy mistään muualta. Jos yrityksellä ei ole Insta-profiilia tai haluat stalkata lafkaa vielä syvemmältä, tsekkaa yrityksen nykyisten työntekijöiden Insta-profiilit. Niitä voi katsastaa esimerkiksi LinkedInin kautta tai yksinkertaisesti bongaamalla yrityksen verkkosivuilta työntekijöiden nimiä. Mitä profiileista sitten voi saada irti? Esimerkiksi visuaalisesti hieno some-viestittely voi kertoa siitä, että yrityksessä panostetaan laatuun ja esteettisiin asioihin. Paljon paljastaa myös tieto siitä, että työntekijät viettävät myös vapaa-aikaa yhdessä. Sopisitko sinä osaksi tällaista tiimiä? Mahdollista on myös löytää avoin työpaikka Instan kautta. Rekry voi olla myös sellainen, joka ei julkisesti edes ole missään esillä. 

Lue alkuperäinen artikkeli! 

Firenze

 

Cheapeu! IKEAn nokkela vastaus kassikohuun saa hatun lentämään päästä.

Perjantaiplussat brändeille, jotka ovat hereillä sosiaalisessa mediassa (kaikkienhan pitäisi olla, mutta kaikki eivät ole) ja aivan erityinen plussa niille, jotka nokkelasti osaavat vastata yllättäviin tilanteisiin. IKEA on tästä mainio esimerkki. Viimepäivinä on uutisoitu laukkukohusta, joka syntyi, kun ranskalainen luksusbrändi Balenciaga toi markkinoille sinisen, ison nahkalaukun. Laukku kun sattuu muistuttamaan hyvin paljon Ikean kuuluisaa jättiläismäistä ostoskassia Fraktaa. Erojakin laukuissa on – tästä esimerkkinä hinta, joka Balenciagan kassissa on noin 2000 euroa, kun Ikean kassi irtoaa alle eurolla. IKEA hiffasi tässä markkinaraon ja julkisti mainoksen, jossa se kertoo miten aidon Frakta-kassin tunnistaa. Täyttyvätkö seuraavat kriteerit?

• Heiluta kassia. Jos se kahisee, se on aito.
• Monikäyttöinen. Kassissa voit kantaa jääkiekkovarusteita, tiiliä ja jopa vettä.
• Laita kassiin maata. Aidon Fraktan voi huuhdella vedellä.
• Taita se. Pystytkö taitella kassin pienen käsilaukun kokoiseksi? Jos vastasit kyllä, onneksi olkoon. 

Ja onneksi olkoon IKEA, pidän sinusta juuri vähän enemmän.

Voihan persikka – esittelyssä taikasanoilla toimiva Peach

Tämänkertaisen koulutehtävän aiheena on esittely julkisesta some-sovelluksesta, johon saa mukaan äänen ja jossa voidaan käsitellä kuvaa. Vaikka olen ahkera somen käyttäjä, kokemukseni perustuvat enimmäkseen vain kahden sovelluksen käyttöön. Facebookia ja Instagramia kyttään päivittäin, useaan otteeseen. Seuraan toisten tekemisiä ja postailen omia julkaisuja. Linkediniä, Twitteriä ja YouTubea olen myös käyttänyt, mutta siihen someiluni sitten oikeastaan jääkin. En ole esimerkiksi koskaan snäpännyt enkä myöskäään availe Tumblria, Flickriä tai Pinterestiä. Sitten on joukko sovelluksia, joita en ole kuullut edes nimeltä mainittavan. Yksi tällainen kummajainen on Peach, noin vuosi sitten puheenaiheeksi noussut sovellus, jossa – yllätys, yllätys – voi julkaista päivityksiä omaan tilaansa muiden kommentoitavaksi. Profiilin luomisen jälkeen sinne lisätään ystäviä, jolloin heidän julkaisuistaan voi tykätä sekä kommentoida ja jakaa niitä eteenpäin. Peachin juju on kuitenkin niin sanotut taikasanat (magic words), joiden avulla viestejään voi rikastaa. Niinpä esimerkiksi kirjoittamalla draw pääsee piirtämään, kirjoittamalla GIF voi jakaa kuvan, ja song on taikasana, jolla sovellus tunnistaa mitä musiikkia parhaillaan kuuntelee ja lisää linkin Spotifyhin. Muita taikasanoja ovat muun muassa safari (avaa selain etsiäksesi linkkiä), date (julkaise päivämäärä), movie (lisää elokuva) ja rate (anna 1–5 tähden arvosteluja). En valitettavasti itse pääse lataamaan  ja kokeilemaan sovellusta, sillä iPhoneni on tiltannut eikä suostu vapauttamaan tilaa, vaikka poistan appeja, videoita ja muuta tilaa vievää. Peach-sovelluksen sanotaan kuitenkin muistuttavan pitkälti Facebookin seinää, mutta lähtökohtaisesti mobiiliin tehtynä ja taikasanoin höystettynä. Kaikuja on myös Twitteristä, sillä sovelluksessa jaetaan pieniä, kompakteja tilapäivityksiä. Peachin erikoisuutena mainitaan myös niin sanottu herättelytoiminto, jolla kavereita voi tervehtiä useilla eri tavoilla: heilauttamalla ja lähettämällä suukon tai – kakun!

Peach profiloituu mielessäni kaikin puolin sovelluksena, jota käytetään enimmäkseen vain niin sanotuissa epävirallisissa yhteyksissä. Olen kiinnostunut uusista sovelluksista, mutta enimmäkseen uudet markkinoille pyrkivät some-sovellukset tuntuvat enimmäkseen toistavan ja yhdistelevän jo olemassa olevien sovellusten ominaisuuksia. Peach on appi, jonka olemassaolosta on hyvä tietää, mutta jota en luultavasti käyttäisi ainakaan töiden yhteydessä. Mielenkiintoista toki olisi kuulla, onko jollakulla Peachista kokemuksia ja minkälaisia.

Some työssä – Facebook

Mitä oli maailma ennen Facebookia? Tämä enemmän kuin supersuosittu sosiaalisen median sovellus on viime vuosina saavuttanut suuren suosion paitsi ihmisten arkikäytössä, myös eri yritysten markkinointikanavana. Facebook todella on tehokas tapa mainostaa verkossa. Kohdistetut viestit tavoittavat oikean yleisön ja yrityksen näkökulmasta parhaat mahdolliset asiakkaat. Mainoksen voi kohdentaa esimerkiksi käyttäjän sijainnin tai demografisten tietojen perusteella. Esimerkiksi kaupungin uusi pizzeria voi kohdistaa mainoksensa esimerkiksi käyttäjille, jotka asuvat lähellä ravintolaa tai jotka ovat ilmoittaneet vapaa-ajan harrastuksekseen ulkona syömisen. Vastaavasti ulkoistettua palkkahallintaa tarjoava yritys voisi kohdentaa mainoksensa joko ihmisille, jotka työskentelevät HR-osastolla ja vastaavat ko. asioista tai ihmisille, jotka ovat juuri aloittaneet oman yritystoiminnan ja saattavat tarvita apua palkkahallinnon pyörittämisessä. Kätevintä on, että Facebook antaa samalla luoda kaksi erilaista mainosta ja kävijätietojen perusteella automaattisesti seuraa, kumpi mainos on yritykselle kannattavampi.

Edellisessä työpaikassani olin mukana tekemässä Facebook-mainontaa asiakkaillemme. Tulokset olivat hyviä – sijoittamalla erittäin kohtuullisen summan rahaa saattoi saada mukavasti uusia tykkäyksiä ja jakoja, jolloin brändin tunnettuus kasvoi. Facebookissa asiakkaita voi kalastella myös erilaisin kilpailuin, jotka osallistavat varsinkin nuorempaa käyttäjäkuntaa mallikkaasti.

Some työssä – LinkedIn, osa 2

Toista artikkelia lukiessani opin, että LinkedIn oli aiemmin tarkoitettu lähinnä hitech-/ICT-toimialoille, korkeasti koulutetuille, ja asiantuntija- tai johtotehtävissä toimiville henkilöille, mutta nyt tämä käsitys on jo vanhentunut. Suomessa käytännössä kaikki toimialat ovat sovelluksessa edustettuina, ja erityisesti kasvussa ovat olleet valmistavassa teollisuudessa sekä julkisella sektorilla toimivien määrät. Artikkelin mukaan suomalaisia 18–24-vuotiaita sovelluksessa on reilut 42000, ja erityisesti kasvussa on juuri nuorten osuus. Myös opiskelijoiden kannattaa viimeistään nyt kiinnittää LinkedIniiin huomiota, sillä viimeaikaiset eri yritysten kesätyöhaut osoittavat sovelluksen olevan relevantti myös asiantuntijatehtäviin tähtääville korkeakouluopiskelijoille. Myös työpaikkojen määrä on noussut LinkedInissä viime aikoina. Tämä tarkoittaa, että perinteisemmät rekrykanavat ovat joutuneet antamaan LinkedInille tilaa, kun samalla osa aiemmin rekryfirmojen tekemistä hauista osa on palannut yritysten itsensä tekemiksi.